op. 1

op. 1

maanantai 18. elokuuta 2014

Ryhdyin laatimaan musiikillista testamenttiani


Hyvät lukijani,

Olen laiminlyönyt tätä blogia kesän ajan. Pahoittelen! Minulle tuli este.

Viikko ennen Juhannusta ryhdyin harjoittelemaan Johann Sebastian Bachin viidettä soolosellosarjaa konserttia varten, mutta homma lähti lapasesta. Harjoittelu vei minut syvälle siihen musiikilliseen mikrokosmokseen, jonka Bachin kuusi sarjaa soolosellolle muodostavat, enkä ole vielä päässyt sieltä ulos. Pelkään pahoin, että tila on peruuttamaton - tai siitä vapautuksen tuo vasta itse kuolema.

Älkää huolestuko! En suunnittele kuolevani pian: päivastoin. Olen kuluneen kesän aikana kokenut muutamia sellaisia musiikillisen ymmärryksen hetkiä, että mikään aikaisempi ei vertaudu lähellekään niitä. Kiitos Bach!

Enhän minä ensimmäistä kertaa tätä sellistien Raamattua nyt ole tavaillut. Olen esittänyt sarjoja elämäni aikana lukuisia kertoja, mutta jokin sisälläni on tähän mennessä ollut epämukavasti poikittain.

Muutama ulkoinen este on poistunut. Löysin kolme vuotta takaperin itselleni vihdoin tarpeeksi laadukkaan soittimen. (Josta lainalyhennyksiä maksan varmaankin yhtä kauan kuin näitä elinpäiviä piisaa) Ehdin siis toimia ammatissa lähes 30 vuotta ennen kuin tämä este kohdallani poistui. Käytössäni on myös viimeiset kaksi vuotta ollut todella hyvä barokkijousi. Ilman näitä ei Bachin soitto sellistiltä suju.

Pari käsieni toiminnallista puutetta olen myös onnistunut kiertämään. Olen mm. vaihtanut sellisteille tyypillisen jousikäden otteen ja soitan nykyään kuten basistit pitäen jousen alapuolelta kiinni. Vihdoin saan sellosta ulos sen äänen, jonka olen mielessäni kuullut teini-ikäisestä lähtien. Mikä autuus ja onni!


Lopuksi minun on lausuttava julki kiitollisuuteni ystävälleni cembalisti Matias Häkkiselle, joka kuunteli viitossarjani muutama päivä ennen esitystä. Joskus muutama hyvin harkittu sana voi mullistaa maailman - tai ainakin musiikillisen mikrokosmoksen.