op. 1

op. 1

sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Avantin passio

Kuva: Heikki Tuuli

Maailmankuuluja ovat nykyään monet niistä suomalaisista kapellimestareista, solisteista ja säveltäjistä jotka ovat hioneet taitojaan osana Avantin muusikkoyhteisöä. Kuluneen kevään aikana sydäntä lämmitti se tapa, jolla he yhteisessä julkilausumassaan asettuivat Avantia ahdingossa puolustamaan. Ja kyllä: nuo henkilöt tuntuvat meikäläisiltä, vaikka monia heistä ei tapaa edes kerran vuodessa - eikä edes joka toinen vuosi.

Puolustuspuheenvuoro todella tuli tarpeeseen ja se tuli juuri oikealla hetkellä, mikä ei tietenkään ole ihme, koska asialla oli joukko ajoituksen mestareita.

Mitä he sitten asettuivat puolustamaan?

Avanti! näyttää joka konsertissa vähän erilaiselta. Se on sen alkuperäinen ja edelleen kantava idea. Lähtökohta ei ole tarjota elinkeinoa pienelle joukolle muusikoita, vaan palkata aina juuri oikea kokoonpano ammattilaisia toteuttamaan musiikillisia visioita. Ohjelmassa on usein harvoin esitettyjä kappaleita. Joskus ensiesityksiä. Toisinaan taas asetetaan rinnatusten tuttuja teoksia, jotka painivat tai kisailevat keskenään jollain uudella ja omituisella tavalla.

Onko Avanti! sitten kasvoton keikkaorkesteri, jonka toimisto kokoaa etukäteen laadittujen soittajalistojen avulla? Näin toimii moni free-lance kamariorkesteri maailmalla.
Avanti! ei toimi näin.

Avantin selkäranka ja sydän on joukko äänenjohtajia. Jokaisessa soitinryhmässä on 1-2 äänenjohtajaa, jotka huolehtivat, että Avantin produktioissa on tarvittavat soittajat. He eivät itse ole mukana soittamassa jokaisessa konsertissa, mutta huolehtivat aina, että yhtye saadaan kasaan. Tämä työ tehdään korvauksetta.

Kiireisten ammattilaisten, usein perheellisten, sitoutumisesta Avantin yli 30 vuotta kestäneeseen musiikilliseen projektiin olisi turha haaveilla, jos toiminnan päämäärää ei koettaisi merkitykselliseksi. Tai jos palkkioiden suuruudesta ei kyettäisi yhteisesti sopimaan.
Tämä koskee tietenkin kaikkia niitä noin kahtasataa Avantin projekteissa joka vuosi uurastavaa soittajaa, laulajaa ja kapellimestaria, jotka kärsivällisesti opettelevat mitä kummallisimpia musiikillisia keksintöjä, jotta maailma saisi ne konserteissa kokea.

Avantia ei yli vuoden kestäneen painajaismaisen taloussotkun seurauksena päästetty tuhoutumaan. Riittävän moni piti ajatusta sietämättömänä. Moni oli myös valmis käymään taisteluun vaivoja säästämättä. Heistä sankarillisin oli eittämättä Avanti! ry:n puheenjohtaja Arne Wessberg. Hän sai käännettyä tapahtumien kulun. Suuri kiitos siitä sinulle Arne!

Vaikka pahin on näin vältetty, on vaikea vielä täysin rinnoin riemuita. Avanti! on tässä tilanteessa saanut monilta ymmärtäviltä tahoilta taloudellista tukea, joka auttaa tälle vuodelle sovitun toiminnan toteuttamisessa, mutta käykö näin myös tulevina vuosina? Valtion tuen pudotessa pysyvästi yli kolmanneksen uhkaa toiminta kääpiöityä.

Kamariorkesterina, joka ketterästi saa kokoonpanoonsa vaskia ja runsaasti lyömäsoittimia, on Avanti! täyttänyt sen musiikillisen aukon, joka jää nykymusiikkia soittavien pienyhtyeiden ja laajan soitinarsenaalin omaavien sinfoniaorkesterien väliin. Eikä ole toista yhtyettä, joka pystyy laittamaan samaan konserttiin rinnakkain asiantuntijoiden esittämää renessanssimusiikkia ja mitä tahansa muuta musiikkityyliä.

Ja viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä: hyvä yleisö!
Teille tuotamme vaivoja säästämättä näitä musiikillisia löytöretkiä. Nyt todella toivomme teidän tukeanne. Se ei ole nimeltään joukkorahoitus vaan ihan vanhanaikainen pääsylippu.

Tulevan Suvisoiton XXXIII (27.6.-1.7.2018) taloudessa on vahvasti laskettu sen varaan, että te ja me löydämme toisemme. Me emme halunneet tarjota teille halvalla tuotettua kompromissia, vaan vaikeasta tilanteesta huolimatta suunnittelimme tuttuun tapaan avantimaisen runsaudensarven.

Lämpimästi tervetuloa!

Jukka Rautasalo