Uusia Tuulia

Tässä olemme lähdössä 
Gamballa Karjalaan
Ilkka Heinonen, Louna Hosia, Anthony Marini, Jukka Rautasalo ja Matias Häkkinen

En musiikin alalla ylläty enää mistään. Se ei tarkoita, etten ajoittain joutuisi lapsellisen innostuksen valtaan. Toisin kuin Robert Kajanus (vai oliko se Jussi Jalas) väitti, uskon, että innostuminen ei ole rumaa.

Innostusta saavat minussa aikaan niin uudet tuttavuudet kuin kantaohjelmiston kestoklassikot. Ehkä huonomuistisuudestani on tässä hyötyä: luulen löytäväni asiat aina ensimmäistä kertaa! Aikamoinen elämys oli soittaa RSOn konsertissa viime keväänä Beethovenin ensimmäistä ja yhtäkkiä kohdata se teini-iän WAU, jonka koin Sibelius-lukion sinfoniaorkesterissa. Jotain tapahtui - en tiedä mitä tai miksi...

Kesän ajan olen ollut opiskelija. Älkää nyt luulko, että olisin taas kerran ruvennut harjoittelemaan David Popperin selloetydejä. (myönnän: sekin olisi ajankohtaista) Harmaita aivosolujani on työllistänyt 1582 painetun Piae Cantiones kokoelman häkellyttävä musiikki. Olen joutunut hämilleni fryygisen ja lyydisen kirkkosävellajin ilmaisuvoimasta, ja 20 sekuntia pitkä melodia sanoihin Parvulus nobis nascitur on nyt yksi suosikkikappaleistani!

Häpeän tunnustaa, että en ole aiemmin tutustunut kokoelmaan. Syy ei kuitenkaan ole yksin minun.

Klassisen musiikin esittäjät joutuvat kehittämään osaamistaan kapealla musiikin osa-alueella pärjätäkseen kiivaassa kilpailussa paikasta auringossa. Jollekin se on oma solistibrändi ja toiselle taas  paikka sinfoniaorkesterissa. Erikoistumiseen on vahva suositus, koska silloin voi keskittää aikansa ja energiansa päästäkseen niin lähelle absoluuttista huippulaatua kuin mahdollista. Sellistin aika menee kantarepertuaarin treenaamiseen. Energia ei oikein tahdo riittää moodien haltuunottoon.

diskanttigamba

Eero Haahti 2013

mallina Petrus Guarneri n.1660

Viime vuodenvaihteessa näin edessäpäin horisontissa tulossa monenlaisia projekteja. Piae cantiones -sovitukset jouhikolle ja gambayhtyeelle, kalevalainen runonlaulanta ja Olli Virtaperkon sarjan kantaesitys EIVÄT olleet näköpiirissä. Minut vietteli diskanttigamba, ja kevään lopulla olin taas kerran kiinnittänyt osan asunnostamme lainan pantiksi. Rakastuessahan käy niin, että mieli lähtee vaeltamaan, ja tekemisestä tulee irrationaalista ja arvaamatonta.

Niin...otsikkohan voisi tietysti olla tyhmä sanaleikki: fantastinen sopraano Tuuli Lindeberg on yksi niistä, jotka ovat uskaltautuneet kanssani tälle musiikilliselle matkalle.


P.S.
Käykääpä vilkaisemassa:

http://www.lillhannus.net/piae-cantiones/

Avanti! - "Gamballa Karjalaan" Porvoon Tuomiokirkossa 17.9.

Olli Virtaperkon kotisivu